Hei lapset, ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani. Päätin nyt kokeilla tällaistakin vaihtoehtoa ilmaista itseäni, saa nähdä miten aktiivisesti jaksan täällä tarinoida. Jospa aloitan ihan vaan kertomalla tämän päivän tapahtumista.

Nukuin yöllä yli 12 tuntia. Univelkaa kertyi ilmeisesti viikonloppuna reilusti, sillä olin sunnuntai-iltana järkyttävän väsynyt. Talossamme on meneillään julkisivuremppa, ja sen ansiosta kämppäämme ei tullut vettä. Vessanpönttö ei toimi vieläkään. Suihku jäi siis väliin, olipa mukava lähteä ulos hikisenä. Ja tottakai ulkona oli tosi lämmin  ilma, likaisuus tuntui vielä inhottavammalta. Kävin paikallisessa Marimekon liikkeessä kyselemässä vihreitä unikko-sateenvarjoja. Näin sellaisen eräällä naisella viime viikolla, ja ajattelin, että olisi jo aika päästää vanha vaaleanpunainen sateenvarjoni eläkkeelle. Eihän niitä siellä tietenkään ollut sitten, mutta jätin yhteystietoni, jotta myyjätäti voisi pirauttaa mikäli niitä ilmaantuisi jostain. Tyydyin hakemaan Sofi Oksasen uuden kirjan, joka on pitänyt jo kuukauden ajan ostaa.

Matkalla töihin tutustuinkin jonkin verran kirjaan, oli ihan lupaavan oloinen. Töissä meni mukavasti. Pari mukavinta työntekijää valitettavasti lopetti tänään, joten tunnelma oli hieman haikea. Pomoa oli mukavaa nähdä taas, hän oli ollut kuukauden lomalla.

Kotimatkalla juna vaihteeksi pysähteli miten sattui teknisten vikojen takia. Kyllä tuli taas mietittyä, miksi ihmeessä maksan kallista hintaa kausilipusta, kun julkiset kulkuneuvot jättävät aina pulaan? Mutta minkäs teet, kun ei ole varaa autoon ja ajokorttiin. Ja ruuhkat olisi toinen juttu. Bensan hinnat kolmas. Huh.

Elän toivossa, että suihku toimisi huomenna. Muuten tuppaudun naapuritaloon peseytymään, perkele.

-Täti